Velmusta

1.1.2010

Willem-Alexander

Vuosi vaihtui "Australian" merkeissä -elokuvan siis. Kuunpimennys piti seurata, tietysti. Ja kuten joka vuosi, koko kylä kerääntyi mäelle raketteja ampumaan. Siis meidän mäelle. Paino sanalla meidän, kun ei se sitä ole. Yllättäen Santtu ottikin räiskeet aika lunkisti, Lellu hutisi sitten molempien edestä. Änkesi itsensä sängyn alle puolilta öin, ja aamuviideltä heräsin siihen kun yritti päästä sieltä pois. Pers vähän jumitti, piti sitten etupäästä avuksi kiskoa. Hirmu hätä oli ulos ja janokin oli kamala. Vähemmästäkin läähättämisestä.

Pumba vähän ikkunasta katseli paukkeita, mutta enemmän taisivat ottaa päähän kaikki turhat ihmiset jotka yömyöhällä tiellä liikkuivat ja kovaäänisesti puhuivat, niille piti tuhahdella. Velmu oli myös valppaana.

Vuoden ensimmäinen metsälenkki ei ollut pituudella pilattu, mutta melko rankka. Metsälenkin polut kun ovat alunperinkin ristiinrasteilevia peuranpolkuja jotka tuppaavat hankeen häviämään -ja nyt ne olivat todella häveyksissä. Velmu reippaana poikana meni jonon ensimmäisenä ja aurasi tietä. Velmu löysi myös peuran petiputeron, jota sitten porukalla ihasteltiin. Santtua putero etenkin ilahdutti, peura kun oli siihen jättänyt papanoita, varsin ihan Santtua ajatellen.

Willem on muuten Hollannin prinssi ja Velmun viimeisin lempinimi -hollanninvieraalta saatu.