"Peikkolinnan Bumba" s. 21.11.2005
Pumba, niinkuin Santtukin, on haettu Hesarissa olleen ilmoituksen perusteella.

Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuivatkin.

Lempäälässä nähtiin Nuppu-emo ja Pumban lisäksi vielä kolme muuta kotona asustelevaa pentua. Valinnanvaikeutta? -No eiii.

Riihibiitlesi erottui joukosta heti!

Aika pian kotiuduttamme Bumban kanssa päätimme koventaa otteita. Pois ensimmäinen pehmeä bee ja tilalle kova pee. Pum-ba. Noin. Sopi oitis paremmin savo-karjalaiseen puhekieleemme.

Myöhemmin otteita "kovennettiin" Vilanderin Pertin vastaanotolla mutta se onkin jo ihan eri tarina...

Pumballahan huomattiin ärrävika jo varhaisessa vaiheessa. Onhan näitä punapäisiä ärrävikaisia ihan maan johtotehtävissä saakka joten ei siitäkään sen enempää.

Lonkkakuvauksessa käydessämme alkoi pikkasen jännittämään, kun eläinlääkärin apuna venytin Pumban eturaajoja ja eläinlääkäri veti alaraajoja ja sanoi että "pidä tiukasti kiinni ettei liiku näin paljoa" ja seuraavaksi "Katsopas vaan, saisin varmaan vedettyä nämä jalat sijoiltaan, ovat niin väljät."

Lonkkakuvauksesta saatiin mukaan kaunis D, mikäpä siinä. Toiselle kiveksellekään eläinlääkäri ei enää antanut mitään mahdollisuuksia ja vuotta myöhemmin poistettiin se matkalle mahaan jäänyt pallikka sekä normaalisti kehittynytkin.

Yhteenveto edellisestä: ehdottomasti maailman paras ja hienoin tolleri. On se. Meijjän Pumbamies.

Pumba on oivallinen kaveri mihin hommaan tahansa. Saunan lämmitys mökillä; siinä pitää tollerin osallistua puun kantoon ja saunominen on tietysti tehtävä yhdessä, uiminen
luonnollisestikin. Siivous (=pölyimurin tappaminen), pihatyöt, veneily, kalojen onkiminen (etenkin virvelöinti), autoilu, ruuanlaitto tai mikätahansa keittiöhomma, päivätirsat, röökillä käynti tai tv:n tuijotus -Pumbaa ei harmita ollenkaan mukanaolo.

Onnistuminen on taattua vasta kun tolleri on sanansa siihen sanonut -mikä ikinä juttu olikaan kyseessä.

4-kymppislahja kainalossa päiväunosilla
<<< takaisin etusivulle