Tammikuu 2010

Lauantai 9.1.

Oikeasti 'toinen vuosi' alkaisi vasta tammikuun lopusta, mutta liekkö tuo niin tarkkaa.

Velmu on nopea poika oppimaan, etenkin ei-toivottuja asioita. Viikko sitten otin vuoronperään kaikista koirista kuvia ulkona, ja tietysti Järjestyksessä: Pumba ensin, sitten Velmu, Lellu ja Santtu. Kun Velmu oli kuvattu, pistin herran aitaukseen ja otin Lellun ulos. Emme ehtineet kauaksikaan pihasta, kun Velmu loikki hilpeänä perässä; "
Minä tuun kanssa, mitä te teette?" Ei muuta kuin tollo kainaloon ja takasin aitaukseen, vaan eipä mene kuin tovi niin taas on jätkä jaloissa pyörimässä.

Pumbaa moinen käytös ottaa päähän. Tänään, kun Velmu palautettiin taas kerran portin kautta takaisin aitaukseen, Pumba antoi pikaisen kurinpalautuksen.
"Perrrkele, se aita on turrrvallisuuvven takia siihen laitettu!" Aitojen yli ei hypitä, se on Sääntö.

Pumba on tarkka Järjestyksen ja Sääntöjen suhteen. Päällikön on pakko olla.

Maanantai 25.1.

Pumba ja Velmu tappeli. Kumpi voitti?

No Pumba tietysti. Eikä se ollut mikään Oikea Tappelu, vaan normaali vanhemman ärähdys nuoremmalle. Velmu edelleenkin älyää heittäytyä selälleen, vaikka äriseekin takaisin kuin aikamies konsanaan.

Pumba on läski; herra on ollut laihdutuskuurilla viime kesästä saakka ja lihonut sen kunniaksi kaksi kiloa lisää. Pitänee ottaa avuksi vanha kunnon soppadieetti.

Ei meillä muuta.
<<edelliselle sivulle
Helmikuu 2010

Maanantai 8.2.

Eipä ole kyllä ennen ollut tuollaista koiraa kuin Velmu.

1. Nukkuu istualtaan. Pilkkii silmät kiinni, umpiunessa. Siis, istuessaan.

2. Lörähtää kosketuksesta. Heikkojalkainen koira, heti valahtaa pitkälleen kun päästään kosketusetäisyydelle.

3. Ei kerjää ruokapöydän ääressä. Useimmiten menee pötkälleen yläkerran rappuihin, josta on suora näkyvyys ruokapöytään -siitä on näpsä siirtyä jaolle, jos muut saavat herkkuja pöydästä.

4. Tolleri ei ole pihakoira. Juuei, paitsi meijjän Vemskutti. On nähty nukkumassa hangessa 20 asteen pakkasessa. Lumipyryssä. Nollakelillä. Jos edellinen näyttelytuomari antoi lausunnon "proud of his tail", seuraava varmaan toteaa että ylpeä myös rintakarvoistaan; ja komeat ne onkin. Pakkasessa kasvatetut. HUOM! Velmua ei
unohdeta ulos pakkaseen ilman housuja, yksin. Häntä kutsutaan sisään ja joskus koira tekeekin sen erheen, että jopa noudattaa kutsua. Sitten kyllä harmittaa. Hän on Nova Scotiasta ja tottunut kylmään. No hyvä on, Nurmeksesta. On sielläkin pirun kylmä, aina välillä.

Sunnuntai 14.2.

Valentino, Donnan
Velmu Valentino, toivottaa erinomaisen hyvää ystävänpäivää. Erityisesti kaikille söpöille tyttötollereille Lempäälän suuntaan!

Tiistai 16.2.

Pumballa oli eilen ensimmäiset VEPEtreenit. Sään mukaan reenattiin eli ihan kuivalla maalla. Harjoiteltiin porttia ja esineen viemistä. Pumballa oli aika ihanaa. Pumba oli myös sitä mieltä, että kyllä hänkin tarvitsee saunassa kunnon löylyt kylmissä oloissa tapahtuneen harjoituksen jälkeen. Ei ne ole pelkästään emon varpaat jotka siellä jäätyi.


Maaliskuu 2010

Keskiviikko 10.3.

Koirien taivaassa alkaa olla tungosta. Toisaalta, tämä veijari osasi välillä olla aika pieni ja huomaamaton, joten tarkkana siellä ylhäällä niitten porttien kanssa.

Hieno poika Ren.

Sunnuntai 21.3.

Vemmulla oli keikka Tampereella. Keikka sujuikin hyvin, kun päästiin kehään het'kohta paikanpäälle tultuamme -ei kerenny esiintyvä taiteilija kiihtyä ja selvittiin ilman suurempia improvisaatioita. Varsinaista käsikirjoitustahan meillä ei edelleenkään ole, vaan "parhaamme yritetään ja katsotaan mihin se riittää". Tulos luettavissa Peikkolinnan sivuilta. On se vaan komia poika, tämä Donnan Velmu Valentino. Ja ei korva koiraa pahenna, jos ei koira korvaa.

Pumban VEPE-treenit sujuvat joka kerta aina vain paremmin. Viime maanantaina tuli läpimurto: Pumba haki vihdoin köydenpätkän! Saattoi kyllä olla eduksi köydelle se, että Eevi, Pumban mielestä aika ihana newfoundlandinkoiranpentu, oli ensin lutustellut sen ihan kuolaiseksi.

Tiistai 30.3.

Eilen VEPEreeneissä Pumbaa alkoi pikkasen ottamaan päähän. Siis jos kerran on kuivaharjoittelua, niin miks ollaan tämmösellä kentällä joka lainehtii vettä? Ei ollut tollerille mieleen olenkaan... Herra kiersi lätäköt ja nosteli jalkojaan närkästyneenä. Meni kuitenkin portit ihan oikein. Varsinainen vesipeto.

Vähän saatiin noottia palkkioista; muilla on jauhelihaa, nakkia ja semmoista, meillä kaapaistiin lähtiessä Velmun murolaatikosta mukillinen Hill'siä taskuun...
Huhtikuu 2010

10.4. No news -good news.

Tollereille kuuluu ihan sitä tavallista. Pumba on vakava eikä ilmeisesti aio koskaan virnotella turhia. Pääasia on, että säännöistä pidetään kiinni. Käytiin Kopparnäsissä tarkistamassa jäätilanne (jäätä on) ja Pumba joutui takaloosteriin Velmun kanssa. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt miten se on mahdollista. Päällikölle kun on luvattu takapenkkipaikka ja tarjoilut sinne (kts.
Päällikkösopimus heinäkuun lopulla 2009).

Pumba vakavasti miettii lakon mahdollisuutta. Sovintoneuvottelut ovat menossa.

Velmu viettää aikaa kuistilla, nukahtaa istualleen siinä odotellessaan että josko kohta joku tulisi ja heittäisi jotain. Mitä vain! Ei ole niin tarkkaa, hän kyllä hakee! Lumen alta on paljastunut kiitettävä määrä
ehjiä tennispalloja sekä myös kolme sukkaa ja viisi pehmolelua (eivät olleet ehjiä).

Niin ja sitä koiranpaskaa. Viikon aikana 15 sangollista á 10 litraa kerätty ja huolellisesti loppusijoitettu koiranpaskakompostiin (justjoo, lue "dumpattu pihapiirin ulkopuolelle"). Kaksi kasaa haravoin rinteeseen kallionkoloon, siihen kun vähän laittaa multaa päälle ja istuttaa vaikkapa koiranruusun, niin jo on fengshuit puutarhassa kohdallaan.

17.4. Koirakylpylässä...

Jäiden lähtöä odotellessa tollerit kävivät uimassa Hyvinkäällä koirakylpylässä. Pumba suosittelee lämpimästi kaikille.

Velmu roiskutteli alkuun räkäroolia ennekuin muisti, että oli viime kesänä oppinut jo uimaan ihan kunnollakin.
Pumballe oli yllätys, että ensin pistettiin liivit päälle ja kylpylän henkilökunta kantoi ekan kerran veteen. Pirkule! Mutta kun henkilökunta välittömästi totesi tollerit uimataitoisiksi ja päästiin asiaan eli noutohommiin, niin Pumbakin rentoutui -ja eikös se ole kylpylän tarkoituskin...
Velmu loikki välillä kunnon mahalätskyjä. Vaan minkä tyylissä menetti sen korkeudessa voitti. Sekä hyppy että roiskeet olivat komiat!
Aika sopuisasti poijjaat mahtuivat dameja hakemaan. Allas oli varattu omaan käyttöön, ja puolituntia kului ihan liian nopeasti, ainakin jos Pumbalta ja Velmulta kysytään.

Mennään kyllä uudestaan. Eihän tuo ole matka eikä mitään, 90 km suuntaansa...
26.4. VEPE

Pumbaa ihan vähän alkaa epäilyttää nämä vesipelastustreenit, kun edelleen ollaan vaan kuivalla maalla. Edellisella kerralla oli treeneissä
temppurata, ja tänään saamarin esteitä joutui tolleri hyppäämään vaikkei ole ikinä ennen tarvinnut. Pumba kun metsälenkilläkin mielummin alittaa kaatuneet puunrungot mikäli se vain on mahdollista.

Mutta niin vain oppi Pumbakin hyppäämään esteen yli ja juoksemaan sitten portin läpi.

Vaan siitä viis. Se, mistä emo on ylpeä, on suunnaton itsehillintä mitä Pumba osoitti ollessaan häiriökoirana kentän reunalla. Vaikka toiset saivat hienoja oransseja dameja pelattavaksi ja herkkuja palkaksi ja aina oli jonkun muun vuoro ennenkuin Pumban, hän ei pitänyt kuin hyvin pientä naukumista yllä (kun normaali nollasta sataan kiihdytys sujuu alta kolmen sekunnin). Kissankutalekin tuli lorvikehtamaan kentän vastakkaiselle reunalle, mutta Pumba oli ihan hiljaa, mikä oli ensimmäinen kerta sitä lajia.
Toukokuu 2010

10.5. Kyllä se kotona osaa...

VEPEtreenit, köyden vienti. Pelkkä köysi: nou kän duu. Köysi+dami: välimatkaa 5 metriä, köysi kulkee 2,5, metriä. Välimatkaa 2,5, metriä, köyden voi viedä metrin päähän. Kotipihalla treenien jälkeen: Pumba istuu paikalla, köysi kahden metrin päässä ja mie siitä vielä kahden metrin päässä. Pumba ottaa köyden ja tuo sen perille saakka. Et sitten viittiny muitten nähden kanniskella?

23.5. Ilman vettä tolleri näivettyy

Maanantai, 17. toukokuuta. Lämmintä. Kuivanmaan treenit. Ei ollut tollerille palkitsevaa joten mentiin Björnvikeniin ottamaan tuntumaa oikeisiin oloihin. Kylläpä virkisti Pumbaa moinen laatuaika.

Pumballa on nyt koppilepoa, oikea etunen on kipiä. Ei siinä päällepäin mitään näy, mutta ontua pitää -lienee venähtänyt pallon haussa. Pumbaa vähän alkoi sylettämään, kun hänet huijattiin autoajelulle ja sillävälin Velmu pääsi kävelylle! Ämmänkutaleet eivät lenkille lähteneet mukaan koska ukkonen ilmoitteli tulostaan, ja sekä Santtu että Lellu kumpikin pelkäävät paukkeita.

26.5. Varsinaiset vesitreenit

Vettä tuli taivaantäydeltä, kun aloitettiin vesikausi virallisesti 24.päivä. Pumba hyppäsi kaksi kertaa kumiveneestä ja ui rantaan ilman sen kummempia köydenkuljetuksia tai muita kommervenkkejä. Kesän tavoite on, että kun rannalta kuuluu "HYPPY" niin Pumban ei tarvitse miettiä asiaa sen enempää, vaan sitten hypätään.

Eipä sinänsä, jos vesisade alkaa haittaamaan, niin on kyllä sitten väärä laji tullut valittua... ja väärä rotukin. Sanoo vesimiehen merkeissä syntynyt.

Ja mehän tiijjetään, mitä Santtu tähän sanoisi.

Huomena MEJÄ teoriailtamat ja maanantaina Vemskutin kanssa käytännön harjoituksiin. Kompassi mukaan. Toivottavasti siellä on mukana myös sellaisia koirakkoja, jotka hakevat eksyneet metsästä takaisin ihmisten ilmoille.

Kesäkuu 2010

Tiistai 1.6.

Eilen lähdettiin reippaina ja hyvissä ajoin Velmun kanssa MEJÄ-oppiin. Navigaattoriin täräytettiin osoitteeksi Espoo, Siikajärventie, kun se kerran saamassamme lappusessakin mainittiin ehkä noin kolmeen kertaan. Varttitunnin tienpätkää eessuntaassun ajeltuamme todettiin että perkele eksyttiin ennekuin päästiin edes metsään, saatana. Tai ainakin muu ryhmä on jossain muualla kuin missä me.

Onneksi on vanha kunnon 118 ja silleen. Ja oltiin just tasan aikataulun mukaisesti oikeassa paikassakin, lopulta. Oltiinhan me siitä ajeltu ohi alunperinkin, mutta ei siinä silloin vielä ketään muita ollut.

Alku ei siis ennustellut hyvää.

Vaan eipä haitannut, ei me Vemmun kaa olla ollenkaan taikauskoisia. Ensin tehtiin juosten kustun näköinen merkkaus pusikkoon ja vedettiin 30 x 30 metrin aloittelijan jälki. Lopussa oli odottamassa hieno kaato, peuran sorkka. Oiva-tolleri (n 7 kk) kävi jäljen ensimmäiseksi läpi ja sai emännältään hurjat kannustukset.

Velmu tuli sata lasissa intoa pursuten paikalle: "Jee, autoja nuin monta, jee uusia koiria ja ihmisiä..." Verijälkeen Velmu suhtautui tyynen rauhallisesti; seurasi jäljen loppuun asti ja tutki sorkkaa hetken. Söi palkaksi suklaanappeja ja sai kehuja. Ja kyllästyi saman tien; mitä me seuraavaksi tehdään?

Seuraavaksi vietiin Oiva emäntineen kotiinsa ja eksyttiin Helsinkiin.

Perjantai 4.6.

Pumban VEPEt (2.6.) sujui hyvin; eka hyppy veneestä kesti vähän mutta toinen tuli saman tien. Johtopäätös: seuraavalla kerralla uitetaan herra ennen ensimmäistä hyppyä, niin a vot.

Hukkuminen sen sijaan, se on helevetin rankkaa. On vaikeaa pudota kumipuvussa (siroine L-koon kenkineen) kumiveneestä jalat edellä! Kuka se on saanut loistoidean ilmoittautua vapaaehtoiseksi hukkujaksi oikeaan kokeeseen, häh? Luotan kyllä siihen, että kouluttajilla riittää äly sanoa jos ei minun taidot riitä. Kahdeksan samanlaista veneestäputoamista ja polskuttelua on kuitenkin aikamoinen suoritus.

Tiistai 8.6.

Hukkuminen sujui eilen jo huomattavasti paremmin. Tosin en vieläkään osaa hypätä veneestä jalat edellä, eilen vain pudottauduin reunalta istumasta. Se oli aika helppoa. Sääli, että kokeessa ei saa niin hukkua.

Pumba kävi uimassa ennen veneestähyppyjä, mutta eipä sillä ollut suurta vaikutusta. Se eka hyppy vaan pitää miettiä tarkemmin kuin toinen. Ensi kerralla kokeillaan jotain muuta liikettä.

Velmun kanssa käytiin heittelemässä lokkia rantaveteen. Hienosti minä sen kävin hakemassa. Velmu ei viitsinyt. Enkä minä halunnut sitä lokinraatoa sinne lutakkoonkaan jättää, maksoi kuitenkin 4 euroo. Onhan se tietty vähän huono malli noutajalle, kun emo heittää ja noutaa itse.

Torstai 17.6.

Me ollaan Pumban kaa niin hyviä! Ensinnäkin: Pumba haki eilen damin veneestä ja sitten jopa damin ja siihen kiinnitetyn köyden ja veneen! Taita-va! Minä taas opin hukkumaan tosi hienosti. Taita-va!

Joo. Hurrataan vasta sitten kun lauantain koe on ohi ja hukkumiset kunnialla läpi. Persketti.

Sunnuntai 20.6.

Olipa tosi hienot VEPE ilta/yökokeet! Just tuli pimeetä kun saatiin koepaikka siivottua ja veneet pakattua... Kaikki sujui kuin rasvattuna -jopa hukkuva hoiti hommansa kohtuudella. Tuskin yhdenkään koiran suoritus kärsi siitä, että vettä meni nenään... Ja väkisinkin menee, kun selällään kelluu rantaankiskottavana ja taivaalta tulee vettä kuin Esterin persiistä.

Pontevin pelastus tuli nöffiltä, joka kiskoi minut melkein porttien väliin, ja aloitti painalluselvytyksen rantavedessä. Kurkisti välillä kasvoihin, että eikö se nyt pirulauta nouse jo jaloilleen... aika pieni rupi siitä jäi nenänvarteen, lopulta. Kuonosta nenään puhallukset lienevät olleet kyseessä. Vähän oli vaikeuksia pitää pokkaa ja olla paikallaan liikkumatta, kun toinen melskasi siinä ympärillä hirmu touhuissaan. Vakava paikka, ei siinä sovi pelastettavan alkaa hihittelemään.

Pumbaa vähän syletti se, että selkeesti emo on käynyt jossain reeneissä, ihan ilman häntä. Kostopaskat tehty emon auton kuskinpuoleisen etuoven eteen. Että haista siitä sitten.

VEPEtreenit ma 21. ja ke 23.6.

Maanantain treenissä Pumba lipesi veneestä eli tuli aika nopeasti veteen... Vaan suotta ollaan surkuteltu köyttä; kyllä Pumba tositilanteessa hakee veneen jossa on ihan damiton köysi, ja tuo veneen rantaan -porttien välistä.

Toisaalta, keskiviikon treeni kumosi köysiteorian niiltä osin, että köyden vienti veneeseen ei onnistu edes vedessä. Kun Pumba on novascotiannoutaja eikä novascotianviejä. Nii! Vaan hukkumaan ei kukaan pääse Pumban valvonnassa, ei vaikka miten yrittää hukkua vasta-aurinkoon ja kaukana. Kun on kerran sen daminkin ottanu mukaan vielä...

Juhannuspäivän veneilyt 26.6.

Kas, vasta ekaa kertaa tänä suvena koirien kanssa vesillä. Nytkin vajaakoirituksella, eli tollerit vain. Viime kesästä kaikki on just päinvastoin; Pumba otti virvelöinnin ja veneilyn rauhallisesti ja Velmu riekkui kuin mikäkin paviaani. Ei päästy testaamaan Pumban saaliinsietokykyä. Kun ei sitä saalista saatu. Sitä pintaonkeen tarttunutta kolmesenttistä mikäliesinttiä ei lasketa, se oli kuollut jo koukkuun tarttuessaan ja melko tautisen näköinen.

Heinäkuu 2010

11.7. Huh just sitä itteensä

Ei tästä ole montaa kuukautta kun piti vinkua, että v***u kun on kylmä ja lunta niin ettei lenkille pääse, niin ei oo hyvä vieläkään: v***u kun on niin kuuma, ettei lenkille pääse...

Poikien kanssa ollaan iltaysiltä käyty rannassa viilentelemässä tunteita, tosin tollerin kohdalla tunteet tuppaa kiihtyä ennemmin kuin jäähtyä. Viimeiksi käytiin jo aikamoista daminvääntöä Pumban kanssa, kun herralla vähän lähti nouto lapasesta.

Jotta elämä ei olisi liian ennalta-arvattavaa, menin sitten Karjaan koiranäyttelyyn töihin. Olihan se hauskaa, vaikka en tiijjä kumpi on kivempaa, rokotustodistusten tarkastaminen vai Velmun kanssa kehässä riekkuminen. Staffit livistin katsomaan kameran kanssa, nyt on 200 kuvaa joita ihailla. Meni siinä melkein parikymmentä minuuttia kehän reunalla ennenkuin alkoi silmiä kirveltämään.

Tuliaisia piti näyttelystä
tietenkin tuoda, puruluut kuonoa kohti ja pojille erityistuliaisina vähän isommat tennispallot (vaaleanpunaiset). Aika hieno on Velmusta sellainen pallo. Yllättäen.

13.7. Velmukin VEPEilee

.. tai ainakin kokeili lajia eilen. Luulen, että Velmu ei varsinaisesti tajunnut jutun juonta. Hänelle vaan näytettiin damia rannassa ja sitten se dami lähti veneellä ja Vemmu haki sen uimalla.

Pumbaa kevyesti syletti moinen; senpäiväinen kiljunta alkoi auton takaloosterissa kun Velmun hain toiselle kierrokselle enkä Pumbaa. Rannasta juoksi jo pari ihmistä parkkipaikalle päin: kenen koiraan sattuu? Kävikö pahasti? Joo. Pumban sielua riipi kun joku penskanlortti pääsee HÄNEN treeneihin. Pe
rrrrkele nii.

Pumba se reippaana poikana teki tuosta noin vaan voittajaluokan liikkeen; hyppy veneestä ja toinen vene köydestä hinaten rantaan... tosin ei olisi kokeessa suoritus mennyt näillä käskyillä läpi, melkolailla miinuksen puolelle olisi päästy. Haitanneeko tuo, pääasia että Pumballa on lystiä.

Pumballa vastuut vaan kasvavat lauman johtotehtävissä. Viikonlopun hommia nämä hesarin noudot. Ihan ilman sunnuntailisiä.
23.7. Nupopää

Velmun hienot korvakiharat eivät oikein kestä uimista joten takkujen välttämiseksi nirhin kaikki karvat korvallisilta ohennussaksilla. Hassun näköinen nupopää... vaan toisaalta klani kampaus sopii hyvin Velmun nykyiseen vähäkarvaiseen ulkoasuun.

25.7. Verissäpäin lenkillä

Aamulla oli lupaavan pilvistä ja tuulista, joten lähdin poikain kanssa reippaalle kävelylle. Parin kilometrin päästä aurinko jo porotti pilvettömältä taivaalta ja kieli-indeksi oli sen verran pitkällä roikkuvaista, että teimme U-käännöksen ja tulimme tien toista reunaa takaisinpäin (tästä Jessellä olisi ollut sananen sanottavanaan... ). Otettiin paluumatka ihan hitaan lorvailun kannalta ja tien penkoilta löytyikin paljon mielenkiintoisia hajuja. Sitten jopa niin lorvaillen, että 1,5 km ennen kotia soitettiin Jukalle ja tilattiin kyyti. Mihin lie Velmu kuononsa tökännyt tai mitä suuhunsa napannut, mutta pirusti tuli verta.

Ensiapuna viileä suihku -Velmun mielestä tämä oli ihan hätävarjelun liioittelua. Päärynäjäätelö taasen oli oivallinen lääke jota Velmu mieluusti nauttisi joka lenkin jälkeen (kaikenvaralta, tiedä mitä jännetupentulehduksia sitä tollerille pukkaa reeneissä). Kuppiin vielä kylmää vettä sekä koppilepoa koiruudelle pari tuntia ja kaikki hyvin taas.

29.7. Sankar'koira ja irvihammas

Pumballa olikin nyt alkuviikosta kolmen päivän VEPEtreeniputki. Köyden vienti on edelleen Pumballe iso haaste; kyllä hän tietää mitä tehdään, mutta miksi, onko pakko? Tässä minulle haastetta kerrassaan.

Veneestä hyppy sen sijaan saatiin toimimaan; märkä pyyhe liukuesteeksi veneen reunalle, sekä damilla palkkaus rannassa. Täältä löytyy muutama kuva maanantain hyppytreeneistä.

Hengenpelastustyöt, ne on Pumban kutsumus. Ei pääse hukkumaan kukaan kun on sankar'koira paikalla. Täyden kympin suoritus keskiviikkona.

Velmulla on alakulmurista lohjennut pala. Se saattoi hyvinkin olla syy siihen verissäpäin lenkkeilyynkin männä pyhänä. Maanantaina mennään Anidentiin tutkittavaksi. Ei muuta kuin tekarit tilaukseen, tällä kivien kuljettelutahdilla Vemskutilla on omat hampaat loppukäytetyt parissa vuodessa.


Elokuu 2010

12.8. Previously in August...

No siis elokuuhan on lomakuu, ja lomalle lähdettiin mökille. Tietysti. Ensin kuitenkin käytiin Velmun kanssa Anidentissa hammaslääkärin vastaanotolla. Hampaan hoitoon on kaksi vaihtoehtoa:

1. Elävä hammas, eli terve, tulehtumaton juuri säilytetään ja hampaaseen laitetaan paikka. Seurantaröntgenit 3 ja 12 kk päästä sekä kerran vuodessa koko loppuiän.

2. Juurihoidettu hammas, jolloin hammas on tulehtunut ja vaatii kovemmat otteet. 1-2 hoitokertaa ja se on siinä. Hammas on kuitenkin alakulmuri, joten sille olisi käyttöä vielä.

Röntgen on loppulomasta, nähdään silloin miten pahasti hammas on haljennut ja onko juuri tulehtunut. Mietitään. Parempi kuitenkin kertarytinä kuin ainainen natina, vaikka olisikin ihan terve hammas? Kuka haluaa yhden hampaan takia hilpata röntgenissä joka vuosi? Kun tällä aktiivisuustasolla millä Velmukin viuhtoo maailmassa etiäpäin, tulee hampaille käymään huonosti jatkossakin...

Loma. Mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään. Aijoo, paitsi että osataanhan me olla laiskoina ilman lomiakin.

Lomapäivänviettotapoja:

1. Valvotaan yöllä kolmeen. Herätään aamulla johonkin aikaan, juodaan kuppi kahvia ja ruokitaan koirat. Sitten voikin heti mennä ekoille päikkäreille ja nukkua pari-kolme tuntia. Herättyä voi miettiä, että mitä sitä söisi ja hakea syötävät Karin kaupasta. Sitten syyään, ja jos se tuntui kovin rasittavalle, voipi nukkua vähän. Sitten jaksaakin valvoa yöllä kolmeen ja tehdä seuraavana aamuna kohdan 1 uudelleen. Valveillaoloaikana voi syömisen ohella lukea Desmond Bagleyta, Leena Lehtolaista tai katsoa Law&Order -sarjan ekaa tuotantokautta. On se vaan hyvä poliisisarja. Kirjotetaan kirjoituskoneella, soitetaan lankapuhelimella eikä leikkaus ole kuin rokkivideosta.

Tämä vaihtoehto sopii koirillekin, kunhan ruoka-ajat eivät heitä kolmea tuntia enempää (tähän Jesse olisi saattanut äpistä yhtä jos toistakin -jokatapauksessa pitäisi nykyistä asioidenhoitotapaa munattomien nysväyksenä).

2. Käydään nukkumaan jo ennen kolmea. Aamulla voi nukkua kohta herättyä vähän lisää, mutta sen jälkeen aktivoidutaan, ja vetäistään improvisoidut VEPEtreenit joissa Pumba hakee järvihätään joutuneen Santun sotuveneessä rantaan ja Velmu kiskoo veneen köyttä eri suuntaan häiriökoirana. Lellu läyskyttää niin että rannat kaikuu (etenkin kun itsellä palaa hermo siihen haukuntaan -
Nyt turpa kii Lellu!!!)

3. Kannattaa myös kokeilla herätystä kello 6 aamulla ja ajoa Nurmekseen eläinlääkäriin. Vemskutti kävi reippaana poikana lonkkakuvauksessa ja verikokeessa. Ei kylläkään ollut loppupäivästä kovin reipas, mutta nyt on se homma hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Kiitos Tuulalle avusta!

Tuo kohta kolme jatkui sitten neljän tunnin päivätirsoilla, Pumban kanssa ihan kahdestaan uimisella ja laatuillallisella Siilinjärven Hesellä. Tarjoilin myös Räsäsen Helmiä (11 gr) mökkirannan ahvenille vaan ei kelevannu. Ihme on, kun ei vaaleanpunainen viehe houkuta.

18.8. edelleen lomaillaan...

Velmu on toipunut lonkkakuvauksesta hienosti. Oli kyllä pojalla paha jysäri koko loppupäivän, pisti vähän kitisemään... ja tarkisti jalkovälin tasaisin väliajoin, kun Pumba oli kertonut, että tuommosen reissun jälkeen saattaa pallitkin puuttua! Velmu huokaisi helpotuksesta; ei ollu kuin kynnet leikattu tietämättään...

Mökillä ei ollut kuin puolikas tennispallo, joten sijoitettiin laatuun ja ostettiin tuubillinen wilsoneita (tavan palloja saisi kolme yhden wilsonin hinnalla). Kyllä tolleri laadun erottaa; pallot ovat edelleen ehjiä, kun ne tavalliset kuoritaan saman tien. Velmusta oli loistoidea heitellä tennispalloa järveen, näin yhdistetään koiran kaksi suosikkihommaa, tennispallon nouto ja uinti.

Velmu on tosi fiksu. Heitin pallon veteen, jolloin Pumba lähti suorinta tietä uimaan, mutta Velmupa juoksi matalassa rannan mukaisesti niin kauan kunnes oli lyhyin uimamatka pallolle. Pumba ei ollut vielä lähelläkään kun Velmu jo nappasi pallon.

Pumballa ja Velmulla on herrasmiessopimus noudoissa. Pallon saa se joka ennättää ensin, suussa tai jalkojen juuressa olevasta pallosta ei tapella. Mutta jos jättää pallon ja lähtee pois, se on heti vapaasti otettavissa.

26.8. Taas kaamea krapula

Velmu-parka. Ihan hirveet kännit Anidentista, ja illalla pisti taas valittamaan ja tais olla nukutuspiikissä jotain räyhäainettakin, kun piti äristä Pumballe ja Santulle sekä ulvoa välillä kuin paraskin hukka. Pötköteltiin sitten kodinhoitohuoneen lattialla, minä luin 3 viikon akkainlehdet ja Velmu selvitti päätään.

Hammasongelmakin ratkesi loistavasti: paikkaus ilman sen suurempia juurihoitoja, hammas edelleen elävä ja kustannuskin jäi kohtuulliseksi. Seurantaröntgenkin vain kerran, puolen vuoden päästä.

Pumba kun Velmulle opetti sen kivien kanniskelun, niin ei sitten viitsinyt tekniikkaa kertoa että miten saadaan hampaat pysymään ehjinä...




Syyskuu 2010

11.9. No ei just mittään uutta...

... paitsi että Velmusta tuli tänään isovelipuoli! Onnea Nurmekseen!

12.9. ... eikä suju tämäkään.

Loman jälkeisissä VEPEtreeneissä ekalla kerralla ryhmärämä aloittelijat olivat keskenään, ilman "virallista" ohjaajaa. Ei hyvä. Pumba kaikenlisäksi harjoitteli vientiä, joka sujui helevetin huonosti kuivalla maalla kunnes sitten älyttiin ottaa mukaan vesi, ja menin itse veneeseen vastaanottajaksi. Instant Toller -lisää vain vesi.

Toisella kerralla nopeutettiin veneestä hyppyä damin heitolla veteen, joten ei ollut minkäänlaisia ongelmia siinä. Lähti kuin nakki haulikosta, tai jotain sensuuntaista. Toivottavasti lähtee vielä sittenkin, kun jätetään se daminheitto poijjes.

Hukkuminen syyskuun alkupuolen vesissä ei ole enää hauskaa. Ei siinä varsinaisesti ennättänyt tulla
tosi kylmä, mutta hetken sai treenien jälkeen saunassa löylyä heittää että alkoi vilu hellittää.

26.9. Laeskottaa

(joo, se onkin uutinen)

VEPEkausi päättyi ilman koiria veneiden pesulla ja pitsalla. Pumba sai treenituliaiseksi pitsanreunoja. Velmu sai tuliaiseksi päivemmällä taipparitreeneissä kyytiä ottaneita variksia (kannattaa
aina avata suu ja ihmetellä -Mistähän saisi variksia suht läheltä... -No tuu hakee minun autosta...) Kokonainen varis on Velmulle edelleen vähän "onko pakko?" mutta puukalikkaan kiinnitetty siipi tulee jo oikein hienosti käteen asti.
Lokakuu 2010

10.10. Viimeaikaisia tapahtumia

Pumba söi muroja ja kävi ulkona paskalla. Santtu söi muroja ja kävi ulkona paskalla. Velmu söi muroja ja kävi ulkona paskalla. Kun käytiin kävelyllä, Santtu ja Pumba paskoi kumpikin kerran ja Velmu neljä kertaa. Velmu haki variksensiipikeppiä ja lopuksi melkein hajotti sen. Pumba haki palloa.

Onko ihme, että tulee päivitettyä plokia aika harvakseltaan?

24.10. Saavutetuista eduista luopuminen

Velmu siirtyi kodinhoitohuoneesta (eli Velmun salongista) syömään "isojen puolelle". Jotenkin vain jäi Vemmulle tuo vauvavaihe päälle, hää kun on se meijjän pien -vielä hetken aikaa.

Velmusta on ollut mukavaa olla omassa huoneessa. Vaikka Velmun ei enää ole aikoihin tarvinnut jäädä portin taakse edes silloin, kun koiruudet ovat jääneet päiväksi keskenään kotiin, Velmu silti aina aamullakin asettuu kodinhoitohuoneen lattialle nukkumaan.

Seuraavaksi aletaan opetella elämää ilman pehmoleluja ja aina saatavilla olevia tennispalloja.
Marraskuu

21.11. Pumbamies viis vee!

Oli kakkua ja Pumbakin sai, laihdutuskuureista viis.

Velmulla on ollut aika rankkaa. Fara, naapurin saksanseisoja-tyttö (1 v), on melko raisu leikkikaveri ja pyörittää Velmua 10-0 pitkin pihamaita. Velmun katseesta voi jo vartin pelin jälkeen lukea "Antakee armoo, saapiko jo tulla sisälle omaan kotiin?"

Velmu on myös opetellut uuden leikin, sen nimi on '
silmäpeilaus'. Siinä istutaan paikalla hiljaa, laitetaan silmähuuhdetta ja saapi palkkaa sekä istutaan paikalla hiljaa ja katsotaan pikku lampulla silmiin ja siitä vasta saakin kehuja ja palkkaa. Eiköhän me huomena jokatapauksessa juosta peräkanaa pitkin eläinlääkäriaseman käytäviä ja riehuta kuin apinalauma.

Joulukuu 2010

9.12. Sutinaa huushollissa

Nyt voidaan todeta, että Pumba on kasvattanut Velmusta hienon tollerin. Näkeehän sen jo juutuupi-pätkistä joita Väinöstä ja Velmusta on julkaistu. Tai no, jos Pumban naamanilmeitä tulkitaan oikein, niin Pumba ajattelee kyllä, että "- Perrrkele liian helläkätinen olin kuitenkii tuon yhen kanssa, ihan munaton nössöhön tuosta on tullu..."

Pumbaa sylettää. Velmusta on hirmu mukava tuommonen pelikaveri.

Pehmolelu ja tennispallokielto peruttiin muuten noin viikko sen jälkeen kun se oli otettu käyttöön. Kaikista maailman huonoista ideoista se nyt oli ihan huonoin. Ottaa nyt tollerilta tennispallot.

29.12. Voi sentään...

No, hyviä puolia jos listataan, niin:

- Pumba aina välillä jo tykkää Väinöstä. Tai ainakin sietää. Aina välillä.

- Velmu on ihan ihana. Hieno ja kaunis ja kaikkee. Vähän oli poika allapäin pyhien jälkeen, mutta pikkuhiljaa on piristymistä näkyvissä.

- Väinö kasvaa ja komistuu. Ensi viikolla rokotukset.

- Santtu on vähän huonossa karvassa ja naama harmaana, mutta muuten ihan virkeä.